Ohjaus: Sally Potter.

Pääosissa: Tilda Swinton, Billy Zane.

Tämänkertaisen Kajaanin elokuvakerhon Barokki soi -erikoisnäytöselokuvan laadun takaavat kolme naista ja yksi sukupuoltaan vaihtava olento. Elokuva on Sally Potterin ohjaama Orlando (1992), joka perustuu Virginia Woolfin samannimiseen romaaniin vuodelta 1928. Leffan sankarina nähdään Tilda Swinton.

Vaikka Woolfin romaani on kohta satavuotias, suomeksi se saatiin vasta vuonna 1984 Kirsti Simon-suuren suomentamana. Kirjailija piti romaaniaan kevyenä, mutta lukijan ei kannata pettyä ennen kuin tutustuu teokseen. Kirjaa on luettu paitsi kuvauksena Woolfin ystävästä Vita Sackville-Westistä, myös tutkielmana, kuinkas muuten, sukupuolesta ja naiskirjailijoiden asemasta.

Orlando on tarina nuoresta aatelismiehestä, joka, vaikka elää viidellä vuosisadalla 1500 -luvulta 1900 -luvun alkuun, vanhenee vain 36-vuotiaaksi. Kaiken lisäksi Orlando muuttuu elämänsä aikana naiseksi. Noiden vuosisatojen saatossa Orlando paitsi, että kokee metamorfoosin, haluaa tulla kirjailijaksi, kunhan vain löytää minuutensa. Woolfia tuntevat voivat ajatella, että kirjoja kirjoittaessa se voi jopa onnistua.

Elokuva on hyvinkin uskollinen lähtöteokselle. Potter itse pitää Orlandoa tarinana rakkauden etsimisestä ja ironisesta tanssista halki Englannin historian. Helsingin Sanomien edesmennyt elokuvakriitikko Mikael Fränti kehui Orlandoa paitsi upeaksi, myös Sally Potterin ensimmäiseksi suuren yleisön elokuvaksi ihmisen ikuisesta kaipuusta ja toivosta.

Orlando tuotettiin englantilaisella, myös venäläisellä, italialaisella, ranskalaisella ja hollantilaisella rahalla. Venäläisen Len-filmin mukaan tulo takasi sen, että elokuvan kuvasi ohjaaja Elem Klimovin luottokuvaaja Aleksei Rodionov. Rodionov oli juuri se elokuvaaja, joka vastasi Klimovin vuoden 1985 suurmenestyksen Tule ja katso filmaamisesta. Siksipä Orlandokaan ei rakennu pelkästään englantilaisen Downton Abbey -estetiikan varaan.