Pe 20.8.2021 klo 17, Kaukametsän Koutasali

Affetti cantabile- suuria tunteita Italiasta

Konsertin kesto on noin tunti.

Liput 15€

Taiteilijat:

Anni Elonen, barokkiviulu

Louna Hosia, barokkisello, jouhikko

Julia Tamminen, cembalo

Pe 20.8.2018 Affetti italiani - suuria tunteita Italiasta

Affetti italiani - suuria tunteita Italiasta esittelee musiikkia italialaisilta säveltäjiltä 1600-luvun molemmin puolin. Ohjelmassa kuullaan niin renessanssin musiikin myöhäisiä kaikuja, varhaisbarokin raivokkaan vaiheen kiihkeitä aaltoja kuin myöhäisemmän italialaisen tyylin rönsyilevää ja koristeellista musiikillista virtuositeettia. Siinä missä renessanssin musiikki nojasi ankaruuden, pyhyyden ja jalon yksinkertaisuuden ihanteisiin, pyrki barokkimusiikki kuvaamaan kaikkia kuviteltaessa olevia tunnetiloja eläväisin keinoin. Barokkisäveltäjät halusivat herättää tunteita ja liikuttaa sielua ääripäihin saakka, luoda tunnetiloja eikä vain passiivisesti heijastella niitä. He halusivat hallita kuulijan tunteita musiikin kautta ja vetää kuulijan mukaan esityksen draamaan, jotta kuulija kokisi esityksen tunne- eli affektisisällön omakohtaisesti itsessään.

Barokin aikana ihmisen tunteiden katsottiin olevan staattisia sieluntiloja, joista jokaisen sai aikaan tietty eri henkien yhdistelmä sielussa. Uskottiin, että musiikin avulla oli mahdollista saada sielun henget paremmin tasapainoon altistamalla kuulija eri affekteille. ”Jos istumme konsertissa ja kuuntelemme todella intensiivisesti – sikäli kuin musiikkia esitetään intensiivisesti ja hyvin – tunnemme jännittymisen ja rentoutumisen, kaikki verenkierrossamme ja ruumiillisessa musiikinkuulemisessamme tapahtuvat muutokset”. Näin kirjoittaa Nikolaus Harnoncourt kirjassaan Puhuva musiikki. Harnoncourtin mukaan
musiikilla on voima muuttaa ihmistä ja hänen henkistä olemustaan, ja näin uskoivat myös barokin ajan säveltäjät. Affektit ilmenivät barokin ajan musiikissa erilaisina sävyinä tai konkreettisina symboleina kuvaten esimerkiksi iloa, surua, rakkautta, eksymistä tai jopa maailmaa. 1600-luvun musiikkia kuvataan puhuvaksi musiikiksi, jolloin soittimet vapautuivat kohti lauluäänen itsenäisyyttä ja virtuositeettia. Onnistuneella sävellyksellä kuulija saatiin eläytymään sävellyksen tunnetiloihin konkreettisen fyysisesti; elämään suuria tunteita musiikin kautta.